PUNASTA JA UIHREÄÄ
Kirj.
Lauri Soini
Helsingissä, E. E. Sundvall, 1903.
On mieleni verisen punainen
ja tulisena liekkinä palaa.
Se luontohon vihreän vilpoiseen
ja suloseen sointuun halaa.
SISÄLLYS:
Punanen lippu
Äänilaulu
Ihmiskunnan kukka, I—IV
Lapset kadulla
Itkekää!
Kiitos!
Ei sittenkään!
Työväen illat
Omasta vastakohdastaan
Aineen multa ja aatteen kulta
Vanha tammi
Nuorten laulu
Salon tyttö kaupungissa
Luonnon syliin! I—IV
Kyntäjäpojan laulu
Työt kahden hän yksin suorittaa
Oli punaposkinen neitonen kerran
Vaatteissa ja alastonna.
PUNANEN LIPPU.
Oi veljyet, lippua katsokaa miten yllä se hulmuten liehuu! Kuin huomenrusko se punertaa, väri hohtava kuin veri kiehuu! Veripunasena merkkinä olkoon se: niin nuorekas, kuohuva veremme on rinnassa, suonissamme! Veripunasena yllämme hulmuten se olkohon muistutin ainainen mikä, veljet, on ohjelmamme!
Me olemme juuri ja varsi maan, on meissä sen kukkimisvoima. Mut hoivana meillä on nälkä vaan ja kurjuus, sorto ja soima. Maa luulevi voivansa kukkia ja kuitenkin sulkea, tukkia valon, lämpimän varreltansa… Rikas luulevi luovansa kulttuurin, kun verhoupi kultahan, silkkihin, vaikk' kahleissa kerjää kansa…