— Rutto ja saksat… kun ne ovat liikkeellä, tunkeutuvat ne joka soppeen!
Siihen ei lautamies osannut mitään. Tekihän vain lähtöä majapaikkaansa, Pilviselle, jolle toi nahkansa ja turkiksensa ja jolta osti suolansa.
Konradus ja Anu lähtivät piispan palvelijan mukaan. Mutta Anu tuli lähtiessään luoneeksi katseen rinnakkain seisoviin jumalanäiteihin. Pärevalkea heitti niiden kasvoille himmeän kirkastuksen kajastuksen, mutta tuvan perällä oli pimeää, ja niiden pyhä hymy säteili niin synkkää taustaa vasten.
Anni seisoi allasilmin ja vältti Anun katsetta.
VII
Konradus mestari astui kisällinsä kera piispantalon virkahuoneeseen.
Ensimäisenä pisti ukon silmiin puusta vuoltu madonna, joka istui jalustallaan pöydällä kynttiläin valaisemana. Nuori kisälli taasen iski ensiksi silmänsä kuvan takalistolla seisovaan kestiin.
Lyder kesti oli nokkelasti älynnyt, missä arvossa piispa piti Konradus kuvanvuolijaa sälleineen. Nämä näköjään olivat taideasioissa piispan oikeana kätenä. Ja hän oli mielessään päättänyt, maksoi mitä maksoi, voittaa heidät puolelleen.
Sitä kovemmin häntä hätkähdytti katse, jonka kiltinnäköinen nuori mies heitti häneen. Mutta ei hän siitä nolautunut, ehätti vain ylevän päiväpaisteisesti selittämään:
— Aa, nuori taideniekka, olemmehan jo toisemme nähneet! Hauskaa nähdä jälleen, sitä mieluisempaa, kun ollaan ammattiveliä! Ja mestari itse? (Katse piispaan, joka nyökäytti päätänsä). Ilahuttavaa tutustua, Konradus mestari!