Anni vilkaisi arasti Anuun ja loi silmänsä maahan.

— Vai tahdotko Lyder Clippiatorin, lyypekkiläisen kestin?

Anni hypelöi punastellen esiliinaansa.

— Vastaa nyt, tahdotko heistä jommankumman!

— Tahtoisinhan minä, virkkoi Anni ujosti.

— Anunko? ehätti isäukko kysymään.

Anni katsoi häneen katuvasti ja rukoillen.

— Lyderinkö? kysyi rovasti.

— Niin.

Pieni sana tuli vain kuin kuiskaten hänen huuliltaan, ja samalla näyttivät huulet vaalenevan. Mutta heti kohta lehahti heleä puna hänen poskilleen.