— E-ei, naurahti kapteeni.
— Kiitos! virkkoi Haukka. — Mutta ettekö vielä muistaisi tuosta tuntemattomasta matkustajasta mitään täsmällisempiä tuntomerkkejä?
— Annahan olla, muisteli kapteeni. — Hattu, musta huopahattu, oli ruttuinen ja tomuinen.
— Hyvä, arvosteli Haukka.
— Ja sitten muistan, että hän käveli näin… Kapteeni näytti mallia. — Kädet riippuivat omituisen hervottomasti… näinikään… ja hän käveli hartiat hieman kumarassa… näinikään…
— Hyvä, hyvä!
— Muuta en muista panneeni merkille, virkkoi kapteeni hymyillen.
— Se riittääkin.
— Ai, niin, jatkoi kapteeni. — Sen samaisen naisen, joka viime kesänä oli hänen mukanaan, näin muutama viikko sitten Cour-kahvilassa. Hän tietenkin tuntee miehen. Ja hän näytti olevan hyvä tuttu kahvilan tarjoilijattaren kanssa.
— Kiitos, se oli tärkeä huomautus, sanoi Haukka. — Mutta voitteko mainita joitakin hänenkin tuntomerkkejään?