"Sa kehno kuusi, lehtiäni Katsoppas vihrehiä vaan — Ja katso noita lehviäsi, Ne kauniit ei oo ollenkaan!"
Ol' hiljaa kuusi, huokaellen Vain heilutteli lehviään; Hän huokui koivun kopeudellen, Kun ylpeillä voi lehdillään.
Mut tuuli syys ja tuimin tuulin Vei koivun lehdet mennessään Ja koivun kerran hiljaa kuulin Ma huokailevan yksinään:
"On onnekkaampi mua kuusi Kun lehvänsä on suojanaan; Mun loistoni vei tuima tuuli, Ma turvaa mistä saanenkaan!"
Ol' hiljaa kuusi, huokaellen Vain heilutteli lehviään Ja lehviänsä levitellen Suojella koitti veljyttään.
1894.
"Eestäs löydät."
Kerran poika pienenlainen Päivän metsässä myräsi, Heilahteli heinämaalla. Ilta tuosta kun tuleepi, Poika potrana palaapi, Luoksi maammonsa meneepi. Tuosta tuon sanoiksi saapi, Laskettaapi lausehiksi:
"Päivän metsässä myräsin, Heilahtelin heinämaalla; Pitkän pieleksen tekasin, Heinäsuovan suurenlaisen."
Tuosta äitivanha virkki, Tuosta virkki, tuon saneli: "Eestäs löydät lapsueni Mitä jätät jälkehesi."