Kuin orjanruusu kaunoinen, On viekas impi semmoinen: Ne mieltä viehkeydellään Voi ihastuttaa hetkisen, Vaan pistävillä piikeillään Myös viedä ilon entisen.
1894.
Epätietoinen.
Niin lämmön lemmensuudelman Toi mulle illan tuulonen, Se lemmityltäni mun on, Jok' on niin ihmeen herttainen.
Vaan häntä lempii monikin, En tiedä, ketä lempii hän, Siks olen epätietoinen: Mull' laittoiko hän suukon tän.
1894.
Monihyväinen.
Paljonhan on pisareita Salolammen lainehissa; Eikö vain enempi mulla Liene lempi-impyeitä.
Kun mä immikön ihanan Näen näppärän näköisen, Heti hellyn lempimähän, Sydän syttyvi tulehen.
Vaan kun impyet ihanat Silmän tieltä siirteleiksen, Heti lempeni lepääpi, Rakkauteni raukeaapi.