Toisetkin joutuivat jo rannalle.
— Annahan olla! Pää on kumarassa, ettei hartioiden takaa näy, ja noin korkealle kohottaa airojaan, tunnusteli Ville. Ukko Holsti totta tosiaan.
— Holstiko on?
— Niin on.
— Niinpäs taitaa olla, vahvisti Sallikin, joka jo oli joutunut tarkastelemaan.
— Mihinhän lie miehellä kiire, kun noin hätäisesti soutaa kiekuttaa? arveli Ville.
— Hyvä ei ole merrassa. Ei se niin ilman aikojaan olisi…
Siinä ne miehet seisoivat ja venheen tuloa odottivat.
— Tuonnehan tuo taitaakin saaren eteläpään ympäri soutaa, koska sinne vene kallistuu.
— Mitäpäs se sinne. Meitä se etsii, sanoi Salli. Kun olisi huutaa.