— Tiellä kuurassa.
Ontrei on varma, että jälet tosiaankin olisivat näkyneet, jos Vasili olisi käynyt aamummalla eikä iltayöstä. Nähtyään että tämä väite saa Vasilin hetkeksi vapisemaan, kysyy hän ilkamoiden:
— Niin, ettetkö käynyt?
Vasili puristautuu uhmaavaan puolustusasentoon ja vastaa myrkyllisesti:
— Kävin minä.
— Missä jyvät?
— Eipä sanota…
Vasilin ääni ja ilme on niin julkean ilkkuva, että Ontrei on vähältä masentua. Vasili hyörää virsuntekeleensä kanssa kuin ei muka muuta ajattelisikaan, mutta tihkipäätä vilkasee syrjäsilmällä Ontreita.
Ontrei tähystelee, olisiko tuvassa jotakin paikkaa, jota voisi epäillä jyväpussin piilopaikaksi. Sitten hän kapsahtaa ulos, pirtin eteen pystypuista tehtyyn suojukseen.
Siellä on kasa ryysynriekaleita nurkassa.