Menivät kamariin.
Kun astuivat sisään, kavahti siellä yhdeksän isoa miestä seisoalleen.
— Olkaa rauhalliset! viittasi Komulainen miehille. Tämä nimismies on tullut minua kiinniottamaan ja minä katson olevani velkapää lähtemään hänen mukanaan.
Alakuloinen, kunnioittava ilme kasvoillaan vaipuivat roistot istumaan. Komulaisen vaimo keitti kahvia, pannusta tarjottiin nimismiehelle ensin ja sitte koko joukolle.
Kahvit juotuaan virkkoi Komulainen:
— Olen tässä tuuminut, etten sittekään voi heti lähteä mukaanne.
— Ohoh, ja miksi et?
— Tiedän, etten siltä tieltä pian palaa. Siksi olisi ennen lähtöä vähän selvitettävä asioitani.
— Miksikäs ei, kun vaan tulet.
— Mihin aikaan tulisin?