— Mene vaan, jos tahdot ettei Komulaista saada kiinni koskaan! sanoi pieni nimismies.
Kun pieni nimismies pani virkansa ja kunniansa takaukseksi, suostui suuri virkaherra vihdoinkin vielä iltaan asti odottamaan.
Ja illalla kymmentä minuuttia vailla seitsemän seisoi rosvo Komulainen nimismiehen virkahuoneessa.
— Tässä nyt olen.
— Komulainen on hyvä ja istuu, kehotti nimismies.
Komulainen aikoi istuutua, mutta huomasi suuren virkaherran, jonka näkyi tuntevan.
— Mitä? Oletteko tekin täällä?
— Olen tullut Komulaista hakemaan.
— Miksei nimismies sitä minulle aamulla sanonut?
— Eihän Komulainen kysynytkään?