Tässä lautamies ei malttanut olla räjähtämättä ilminauruun.
— Vai pyöräytti se nimismiestäkin, pahuus. Hän se sitte on oikein ammattivalehtelija. Monen hän on narrannut seisoalleen, kuten sanotaan. Tahkolan ukko oli hänestä kerran kannellut rovastille ja rovasti kinkerillä nuhdesaarnaa hänelle pitäessään tuli sanoneeksi sanat, jotka siitäpäivin ovat olleet hänen liikanimenään. Ja harvoin haukkumanimi sen paremmin paikalleen osuu. Hän saa valeitaan uskomaan kenen tahansa, usein niin pitkälle, että monasti tekevät hänen juttujensa tähden pitkiä narrinretkiä.
— Sepäs kumma mies pitäisi saada puhutellakseen. — On tainnut mennä kylille nyt, koska kerran on tullut vastaan.
Samassa talon emäntä, kuulu ketterästä kahvinvalmistuksestaan, avasi oven ja työnsi tytärtään sisään kahvitarjottimen kanssa. Hehkuen hämin punasta, joutuessaan niin äkkipäätä herrojen eteen, niiasi tyttö kahvia tarjotessaan niin syvälle, että oli polvet vähällä lattiaan lysähtää.
Kahvia juodessaan sattui isäntä silmäämään ikkunasta kujalle heilimöivän ruispellon ylitse.
— Tuollahan se Mikko jo palaa ja sellaista himphamppua!
— Kutsu sisään!
Isäntä kiirehti kujan veräjälle ja huusi Mikon jälkeen. Mikko tuli luo ja isäntä pyysi sisään. Mikko meni, ilmeisesti muistamattakaan äskeistä valettaan. Tavallisesti hän ei huomannut mitään pahaa tehneensä, vaikka valehteli niin, että korvat liikkuivat. Valehteleminen lienee ollut hänelle todellinen henkinen tarve, sillä hänellä oli vilkas mielikuvitus, kekseliäs ja ilonen mieli ja hyvä puhelahja… täytyihän hänen saada lahjakkuuttaan johonkin käyttää… Monta kertaa hän taisi valehdella huomaamatta itsekään pistävänsä lipokasta…
— Hyvää päivää! sanoi hän nimismiehelle, heittäen äkkiä hattunsa pois ja hyvin syvään kumartaen. Hän istahti vaatimattomasti tuolille oven suuhun ja nökötti siinä niin levottoman ja kiireisen näkösenä kuin olisi heti asiansa toimitettua pois kiirehdittävä. Odotellessaan hän katseli ja hypisteli hattuaan.
— Joo, alotti nimismies. Sinä Mikko kuulut olevan kova mies valehtelemaan. Haluaisinpa kuulla jonkun keksinnöistäsi. Hökäsepäs nyt kuullakseni paras valeesi, ehkäpä päästät parikin… saat kapan rukiita…