— Riitalleko?
Taakki katsoi kummastellen, mistä se arvaa sitä kysyä ja arveli hiljaisesti:
— Olihan se Riitta siellä. Sitä vartenhan minä sen… mutta…
— Mutta mitä?
— En sitte viitsinyt tarjota.
— Miksi et viitsinyt?
— No… kun se niin mennä leputteli. Menin minä perästä, mutta en sitte kuitenkaan luokse asti…
— Miksi et?
— No… sellaisessa joukossa…
— Mihin ne vehnäset sitte jäivät? Taisit syödä itse parempiin suihin?