Lumi viileä verhoo maata, kukat nukkui kuolemaan. Et, armahin, tietää saata, miten ikävä polttaakaan!
Miten tunne tunnetta halaa,
sydän sydäntä unelmoi,
miten unet se kullalla valaa,
jok' ei sanoja saada voi!
Kesät kaikki aarteina vaipuu mun unteni kammioon. Ah, ainut, polttava kaipuu, ma sairas sinusta oon.
AURINGON PURJEET
HELIANTHUS
Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen, taas avaat terälehtes yli maailman! On kevään kevät. Hanki kylmää huokuvainen juo huulin ahnain mesijuomas hehkuvan. Oi Helianthus, taivaan kukka jumalainen!
Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta,
sen teräsuonet elon ydinmahlaa joi,
sun veres punainen lyö säkenöiden tulta,
ja hanget laulaa, pienet kidekellot soi.
Sun kukkasyömes hehkuu niinkuin sula kulta.
Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen,
kuink' olet ensi rakkauden kaltainen!
Sun valos vuotaa niinkuin vaahto polttavainen,
kun riemun viini kuohuu yli reunojen.
Oi kevään suuri tuliruusu ihanainen!
Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa,
kuin onni, joka saapui uneksijan luo,
sun tuoksus hunajainen heleästi huumaa,
se kesän villein kenttäin tervehdyksen tuo.
Sun ensi paistehes on päihdyttävän kuumaa.
Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat, maa täysin keuhkoin kirkkauttas hengittää. Pois purjein punaisin sa talven usvat kannat päin taivaan rantaa auteressa kylpevää. Sun henkäykses avaa sini-ilmain rannat.