Käsi- ja keino-työn tekiöitä varten on joka kaupungissa sunnuntaikoulu, ja paitsi niitä on Turussa, Helsingissä ja Waasassa teollisuuskoulu.
5. Kauppa. Suomesta viedään muille maille enimmäkseen metsän ja karjan antimia. Lautoja, malkoja, lankkuja, viedään muille maille etenkin Wiipurista ja Porista; pikiä, tervaa ja potaskaa Kainuun maalta etenkin Oulusta; ruoteita ja puu-astioita Raumaasta ja Uudesta kaupungista. Polttopuita viedään Suomen lahden ja Aaltojärven rannoilta Pietariin. Viime vuosina on myös ruvettu viemään ulkomaille kattopäreitä. Myös rakennetaan laivoja kaupaksi. Raavaita, lampaita, sikoja, raavaan-, lampaan- ja sian-lihaa, voita, juustoa ja talia, vuotia ja nahkoja viedään Itä-suomesta Venäjälle ja Länsi-suomesta Ruotsiin ja vähän muihinkin maihin. Kaloja ylettyy ulkomaille: silakoita eli hailia, lahnoja ja siikoja, muikkuja- ja muikun mätiä, muita mainitsematta. Muuten viedään ulkomaille myös hylkeen rasvaa, turkiksia, lintuja, palttinaa, puumuli-vaatetta, sukkia, vanttuita, peuran nahkasia kinttaita, ikkuna-lasia ja rautaa.
Muualta tuodaan: suoloja, rautaa, rauta- ja teräskaluja, vaskea ja muita metallia, kaloja erittäinki silliä, paineita eli väri-aineita, viinoja, puun hedelmiä, ryytiä, tupakkata, kahvea, teelehtiä, sokuria, silkkiä, puumulia, puumuli-, pellava- ja villa-vaatetta, lasia ja posliinia, apteeki tavaroita, paperia m. m. ja katovuosina eloakin, suurimoita (ryyniä) ja jauhoja.
Suomen alukset, joita ennen sotaa oli päälle 5 sataa, purjehtivat kaikilla valtamerillä, ympäri koko maanpalloa. Enimmäkseen käydään kuitenkin Spaniassa suoloja noutamassa. Pienemmillä aluksilla kuljetaan ahkerasti, usein kahdesti kesässä, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Englannissa ja Franskassa; suuremmilla taas Italiassa ja Spaniassa. Muissa maanosissa käydään Brasiliassa, Etelä-amerikassa, kahvea ja tupakan lehtiä noutamassa; Itä-intiassa silkin nounnissa ja Pohjois-amerikassa valaskaloja pyytämässä. Erinomattain etuisaksi sanotaan rahdin tekoa, ja niin on Suomen laivat ulkomailla useasti monta vuotta kuljettamassa vieraita tavaroita toisesta valtakunnasta toiseen, ja ansaitsevat sillä lailla runsaan rahan saaliin. Paitsi jo mainituita kauppioiden laivoja on Suomessa noin 1000 pienempätä talonpojan alusta, jotka käyvät kauppaa Itämeren satamissa.
Taitavien laivan päällikköjen valmistusta varten on meillä kolme merimies koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa.
Kotimainen kaupan liike on, muihin maihin verrattuna, vielä huonolla jalalla, kun ei ole niinkuin muualla rautateitä, eikä kylliksi kaivantoja, joilla kovat kosket kierettäisiin. Kuitenki on kosken perkuilla ja kaivantojen kaivamisella, koeteltu auttaa kotimaista kaupan kulkua. Monet hallaperäiset suot ovat sillä muuttuneet viljamaiksi. Mainiommat elikkä paraat kaivannot ovat: Kainuun maalla, lähellä Kajanin linnaa Ämmäkosken kaivanto ja sulku-laitos, Oulu-järven ja Nuas-järven välillä. Satakunnan kaivanto, joka, katkaisemalla Kangasalan maanharjun, yhdistää Längelmä-veden ja Roineen toisihinsa. Savossa Konnuksen ja Taipaleen eli Warkauden kaivannot sulkuinensa, joilla pohjois- ja etelä-Savon vedet yhdistetään. Lappeenrannan ja Wiipurin välillä on suuri 5 peninkulmaa pitkä Saimaan kaivanto.
6. Uskonto. Kaikki uskonnot ovat Suomessa tavalliset, vaan evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto on toki maamme pää-uskonto. Siihen kastettu ja siinä kasvatettu ihminen ei saa luopua siitä, eikä antaida toiseen uskoon, maanpakolaisuuden haastolla. Yhteen laskettuna oli Suomen väkiluku vuonna 1855 1,688,705 henkeä. Näistä tunnustaa 1,589,771 Luteruksen puhdistamaa uskontoa, ja muut, eli 37,352 henkeä, Greekan uskontoa. Vanhassa voittomaassa on myös vähän katoliikiläisiä, joilla on oma kirkko Wiipurissa. Lisäksi vielä on Helsingissäkin Suomen valtavaroilla rakennettu katoliikin kirkko; Juutalaisilla on Sveaporissa ja Wiipurissa oma pappinsa ja rukoushuone eli synagoga.
Uskonnon ja kirkon hoito on arkkipiispan ja Porkoon ja Kuopion piispojen hallussa, joilla kullaki on tuomiokapituli apuna. Maa jaetaan sen suhteen kolmeen hiippakuntaan. Turun hiippakuntaa on Peri-suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Waasan lääniin kuuluva osa Kainuun maata ja länteinen osa Hämettä ja Uutta maata. Porvoon hiippakuntaa on itä-puolella Hämeen harjua oleva osa Hämettä, Uutta maata Helsingistä asti itään, Mikkelin ja Wiipurin lääniin kuuluvat osat Savoa ja Karjalata. Kuopion hiippakuntaa on Oulun ja Kuopion läänit eli pohjimmaiset osat Savoa, Karjalaa ja Kainuun maata sekä Lapin maa. Joka hiippakunta on taas jaettuna provastikuntiin, joissa kihlakunnan provasti on esimiehenä. Joka provastikunnassa on erimäärä kirkkoherrojen hallittavia emäpitäjiä. Yhteen emäpitäjääsen kuuluu useasti joku kappeli-seurakunta. Provastikuntia on yhteesen 41 eli Turun hiippakunnassa 18, Porkoon 14 ja Kuopion 9.
Suomessa olevien Greekalaisien seurakuntien kirkollinen päämies on
protojerei eli tuomioprovasti Wiipurissa ja metropoliita Pietarissa.
Greekan uskolaisia seurakuntia on kolmessa paikassa: Pyhäristin pitäjän
kylässä asuvaiset Venäläiset, joilla on oma kirkko; Taipaleen kylä
Liperin pitäjässä, moniaita kyliä Ilomantsin pitäjässä; koko Suistamon,
Suojärven ja Salmen pitäjät sekä Kitelän kappeli Impilahden pitäjätä.
Paitsi näitä maa-seurakuntia on heillä kirkkoja Helsingissä, Haminassa,
Wiipurissa, Käkisalmessa, Savolinnassa, Sortavalassa ja Kuopiossa.
Heillä on myös kaksi luostaria Walamon ja Konevitsan saarissa, molemmat
Aaltojärvessä.
7. Sivistys. Jo ikivanhoista ajoista on Suomalaisilla ollunna jonkunlainen omituinen kansallinen sivistys. Sen aikunen viisaus, eli esivanhempamme mieliala ilmotaiksen vanhoissa runoissa, tavoissa, arvoituksissa ja sananlaskuissa. Mutta Ruotsista tuotiin maahamme kristin uskonto ja sen kanssa toisenlainen sivistys. Tämän uuden opin tulkit ovat Pyhä Raamattu, Wirsikirja ja Katkismus. Näitä ja muita jumalisia kirjoja luetaan jotenkin ahkeraan, ja harvassa on niitä, jotka ei näitä kirjoja voi lukea; mutta muihin tieteellisesti sivistäviin kirjoihin ei kansa vielä tahdo mieltyä. Kristillisyyden levitessä on vanhan aikuinen kansallinen viisaus hävinnyt; mutta on kuitenkin siellä ja täällä niin säilynyt, että viime-aikoina on kansan suusta koottu ja präntätty viisi arvoisata kirjaa: Kalevala, Kanteletar, Sananlaskuja, Arvoituksia ja Satuja.