Hindukhu-harjusta etelään ovat Suleimanin eli Salomonin-vuoret. Vindhyan-vuoret, jotka menevät poikki maan, jakavat Etu-indian niemen kahteen osaan, joista pohjois-puolimainen osa, näiden ja Himalaija-harjun välillä, on matalaa viljavaa laksoa, jossa Ganges virta monine haaroineen juoksee, mutta eteläinen osa on jotenki korkea ylänkö, nimeltä Dekan. - Altai- ja Daur-vuorista pohjoiseen päin on melkeen koko maa, nimeltä Sipirja, yhtä ainoata Jäämereen vierättävää alankoa, joka Jäämeren rannoilla muuttuu pelkäksi puuttomaksi lumi- ja jää-lakeudeksi. Yhtä alankoa kestää vielä Irtish-virran toisellakin puolella, aina Aral-järvellen asti.
Afrikassa: Luode-reunalla, lounaasta kaakkoseen, kulkee Atlas-niminen, monikertanen vuoriharju aina Bon-niemekkeelle asti. Matalampi rantavuori, nimeltä Harudsh, kiertää Sidra-lahden etelä-rannatse ja levenee saman lahden itä-puolella tasaseksi ylängöksi, nimeltä Barka. Atlas- ja Harudsh-vuorien etelä-puolella on Sahara-niminen erämaa, eli koko maanpiirin suurin ja auhtoin hiekka-lakeus. Sitä kestää melkein poikki koko Afrikan, ja se on joksikin tasasta, eikä sanota kohoavan paljon meren pintaa korkeammalle. - Saharan ja Guinea-lahden välillä ovat Kong-vuoret. Arabia-lahden eteläpohjukan länsi-puolella on Abysinian jylhä vuorimaa, josta matalampia vuorihaaroja eroaa pohjoiseen päin molemmin puolin Niili-virtaa. Itäinen haara on nimeltään Mokattam ja läntinen Libyan harju. Niili-virran lakso, Egypti, on hyvin alaista ja Afrikan paras vilja-maa. Etelä-afrika on ainoasti rannoilta tunnettu. Sen sisusta luullaan korkeaksi ylängöksi. Vuorista tunnetaan siellä ainoasti Mandarra-vuoret Tsad-järven etelä-puolella ja Kuu-vuoret päivätasaajan alla, sekä Lupata-vuoret itä-reunalla.
Amerikassa: Amerikan eteläisimmästä niemestä aina Jäämereen asti, kulkee aivan länsi-rannatse katkeamaton vuoriharju, joka onkin maanpirin pisin vuoriselkämä. Sitä sanotaan Etelä-amerikassa nimellä Cordilleras de los Andes eli Vaski-harju, mutta Pohjois-amerikassa on Andes-nimi aivan tuntematon. Etelä-osa tätä selännettä menee suoraan pohjoiseen. Keskellä selännettä on Aconcagua-niminen tuli-tunturi, uuden mantereen korkein kukkula, joka on yli 22 tuhatta jalkaa. Pohjoinen osa, joka mutkistuu vähän länteen päin, ei olekaan yhtä ainoata harjua, mutta paikoin kahta ja toisin paikoin kolmea rinnatusten kulkevata harjua, joiden välissä on syviä vuorilaksoja, niinkun Titicaca- (lue Titikaaka) järven lakso. Sen ympäristössä on Pic-Sahaman 20 tuhatta jalkaa korkea tunturi ja vähän matalammat Illimani ja Nevada de Sorata. Päiväntasaajan alla on Qvito- (lue Kiito) niminen 9 tuhatta jalkaa korkea ylänkö, jossa kasvaa Keski-euroopan hedelmiä. Qviton länsi-reunalla on Cotopaxin hirmunen tuli-tunturi, ja Chimborazon (lue Tjimboratso) 20 tuhatta jalkaa korkea kukkula. Tästä vähän pohjoiseen jakaantuu Cordilleras-vuori kolmeen harjuun. Itä-puolimainen, nimeltä Suma Paz, lähtee koilliseen Marakaybo-lahden itä-rannatse Orinoko-virran suulle; Keskimäinen, Quin-diu, menee Kauka- ja Magdalena-virtojen välillä, ja läntinen Choco-niminen haara kulkee pitkin länsirantaa Panama-taipaleesen.
Pohjois-amerikassa, Meksiko-lahden ja Tyyneen meren välillä levittäiksen Cordilleri-vuoret Meksikon ylängöksi, ja erottaiksen 21 tasapiirin kohdalla kolmeen harjuun. Itä-puolimainen näistä, nimeltä Cordilleras de Texas, menee koilliseen Mississippi- ja Missuri-virtojen yhdyntä paikoille; läntinen, Cordilleras de Sonora, menee enemmin luoteesen ja loppuu Kalifornian lahden pohjois-päässä; mutta keskimäinen eli emäharju, nimeltä Sierra Madre, rientää suoraan pohjoiseen, tekee summattoman suuren 11 tuhatta jalkaa korkean pesävuoren, Sierra Verde, josta Pohjois-amerikan suurimmat virrat saavat alkunsa, ja menee siitä nimellä Chippevai, (lue Tjippevee), eli Louhi-harju Jäämeren rannoille. Kalifornian niemen eteläisimmästä päästä alkaa toinen vuoriharju, joka pohjoisessa särkeentyy lukemattomiin niemekkeihin ja saariin, ja loppuu Alashka-niemellä. Sille on annettu nimeksi Pohjois-amerikan Ranta-alpit, ja sen korkein kukkula, joka myös on Pohjois-amerikan korkein vuori on Sant Elias. Muuten on Pohjois-amerikan pohjois-puoli melkeen yhtä ainoata tasamaata Tyyneen meren ranta-kivistä alkaen aina Labradorin kivikkoiselle niemelle asti. Tällä lakeudella on paljo suuria järviä ja virtoja, josta syystä sitä on useasti verrattuna Suomen maahan. Pohjois-amerikan itä-puolella kulkee lounaasta kaakkoseen, vähän matkaa Altantin merestä, kahdet vuoriharjut, joista rannimmaista sanotaan Sini-vuoriksi ja sisimmäistä ja korkeampata Alleghany- eli Apalachi-vuoriksi. Näiden ja läntisien rantavuorien välillä on maanpiirin suurin ja laajin tasamaa eli lakeus. Savanneiksi sanotaan täällä olevia puuttomia, mutta heinäkkäitä niittymaita, niinkin avaroita, ettei silmä kannata toiselta laidalta toisellen.
Etelä-amerikaa silmäillessä, löydetään Karaibia-meren etelä- ja Marakaibo-lahden länsi-puolella, hyvinkin korkea lumitunturi, nimeltä Sierra Nevada de Santa Marta. Orinoko-virran itä- ja etelä-puolella on leveä Guyanan vuorimaa, jota kestää aina Amatson virran suuhun asti. Tämän vuorimaan länsi- ja etelä-puolella on avara alanko, jossa Orinoko ja Amatson virrat juoksevat. Amatson virran ympärillä on maailman avarimmat ja synkimmät metsät, eli kun täällä sanotaan Selvas. Orinoko-virran alangossa on taas äärettömiä, miehen korkuista heinää kasvavia niittuja, Llanos (lue Ljanos), joita myös sanotaan Ruoho-meriksi (mar de yerbas). Etelä-amerikan itä-puoli, Amatson-virran etelä-puolella, on taas Brasilian ylänkö, jossa on monta vuoriharjuakin, jotka kaikki kulkevat pohjoisesta etelään. Etelään päin alenee tämä ylänkö ja muuttuu vähitellen tasamaiksi, jota kestää aina Magelhaenin salmelle saakka. Plata-virran rannoilla sanotaan näitä tasamaita nimellä Pampas, jotka ovat yhtäläisiä, kun Pohjois-amerikan Savannit, nimittäin puuttomia ja pensaattomia niittymaita; jossa kesyttömiä hevos- ja lehmä-laumoja kulkee omassa vallassaan. Mutta etelämpänä Patagoniassa muuttuu tämä auhtoksi kivi- ja sora-peräiseksi maaksi, joka ei kasva paljon muuta ruohoa, kun ohdakkeita ja orjantappuroita.
Järviä ja sisämeriä.
Maan syvennöksiin seisattunutta ja seisovaa vettä kutsutaan järviksi, ja suurimpia sisämeriksi. Järven ja sisämerien vesi on tavallisesti mautonta, mutta meren vesi suolaista; mutta on niitäkin järviä, joissa vesi on suolasta. Suurimmat järvet Euroopassa ovat: Aalto-järvi eli Laatokka, Suomen lahden koillis-puolella; Ääninen eli Onega, edellisestä koilliseen; Saimaa eli Saimen ja Päijänne, molemmat Suomen lahdesta pohjoiseen; Ilmen (eli Ilmajärvi), Aaltojärven etelä-puolella; Peippoisjärvi, Suomen lahdesta etelään; Venern (lue Veenern), Vettern ja Mälarn, Ruotsissa; Balaton, ja Fertö-tava (eli saksaksi Platten ja Neusiedler järvet) molemmat Ungarissa Karpati vuorien etelä-puolella; Genevan, Neuchâtel ja Bodenjärvi, Lago Maggiore (lue Madjore), Lago di Como, Lago di Iseo ja Lago di Garda, kaikki Alppi-vuorien rinteillä. Aasiassa: Kaspin meri, kaikkein suurin järvi eli oikea sisämeri maanpiirillä; Aral, edellisestä itään; vielä etempänä ovat Balkash ja Baikal, Altai vuorien etelä-rinteillä; Lop-noor ja Kuku-noor, Keski-aasian ylängöllä; Van ja Urmia, Armenian vuorimaassa; ja Kuollut meri, lähellä Välimeren itä-rantaa. Afrikassa: Tsad, Keski-afrikassa; Tsana, Abysinian vuorimaassa; Njassi ja Ngami Etelä-afrikassa. Pohjois-amerikassa: Karhu-järvi, Orja-järvi, Atapescow ja Vinipeg ovat kaikki perätysten Jäämerestä etelään; Ylä-järvi, Kaspin meren jälkeen suurin maanpiirillä, Michigan (lue Mitjigan), Huron (lue Juuron), Erie (lue Iiri) ja Ontario, jotka kaikki viis ovat toisiinsa yhdistettynä kapeemmilla tahi leveemmillä salmilla; Nikaragua, kaidalla maapalstolla Panama-taipaleen pohjois-puolella. Etelä-amerikassa: Marakaibo, pohjois-reunalla; Titicaca, länsi-reunalla, ja Guanacache, etelässä.
Virtoja.
Euroopassa: Jäämereen laskee vetensä Petshora, tuleva Urali-vuorista.
Valkeaan mereen menee Viena (eli Dvina) ja Onega.
Itämereen ja sen lahtiin juoksevat: Turjanharjulta tulevat Tornion, Kainuun, Luulajan, Piitimen, Skelleften, Uumon, Ongermanin, Indalin, Niurundan ja Daalin joet; Vetterin järvestä Motala; Suomen puolella Kemin, Oulun, Kyrön ja Kokemäen joet, jotka kaikki menevät Kainuun eli Pohjan lahteen. Suomen lahteen virtaavat: Kymi Päijänteestä, Neva Aaltojärvestä ja Narova Peippoisjärvestä. Aaltojärveen laskevat: Vuoksi Saimaasta, Syväri (venäjäksi Svir) Aänijärvestä, ja Velhojoki (venäjäksi Volkov) Ilmenestä. Riigan lahteen juoksee Väinö-joki, (saksaksi Dyyna) Volkonski metsästä.