— Semjon!
— Hä?
— Me annamme muille, mutta minkätähden ei kukaan anna meille?
Siihen Semjon ei voinut mitään vastata. Hän virkkoi vain: »Lopetetaan jo», — ja kääntyi ja nukahti.
V
Kun Semjon heräsi seuraavana aamuna, nukkuivat lapset vielä; Matrjona oli mennyt naapurilta leipää lainaamaan. Eilinen vieras istui Semjonin vanhassa paidassa penkillä ja tuijotti kattoon. Hänen kasvonsa näyttivät iloisemmilta kuin edellisenä päivänä.
Semjon virkkoi:
— Niin, hyvä mies: vatsa vaatii leipää, ja alaston ruumis vaatii vaatetta. Jouten ei kukaan elä. Osaatko tehdä työtä?
— En osaa mitään.
Semjon oli ihmeissään ja sanoi: