— Pitäisi olla! Tällaista tavaraa et sinä, hölmö, ole tainnut vielä eläessäsi nähdäkään. Tämä on ulkomaalaista tavaraa, maksaa kaksikymmentä ruplaa.
Semjon säikähti ja sanoi:
— Missäpä minä olisin tällaista tavaraa nähnyt!
— No niin! Osaatko tehdä minulle tästä nahasta hyvin käyvät saappaat?
— Osaan kyllä, teidän armonne.
Vieras herra huusi hänelle:
— Helppo on sanoa. Oletko sinä selvillä, kenelle teet työn ja mitä nahkaa tämä on? Sinun tulee tehdä minulle saappaat, jotka kestävät vuoden, menemättä länttään ja puristamatta tai ratkeamatta mistään. Jos osaat, niin käy työhön ja leikkaa; mutta ellet osaa, niin älä ensinkään nahkaan kajoakaan! Minä sanon sinulle heti etukäteen: jos saappaat menevät aikaisemmin rikki tai länttään, niin toimitan sinut vankilaan; mutta elleivät mene rikki eikä länttään, maksan sinulle työstäsi kymmenen ruplaa.
Semjon oli niin säikähtynyt, ettei ollenkaan tiennyt, mitä sanoa. Hän kääntyi katsomaan Mihailiin,⁻ töytäisi häntä kyynärpäällään ja kuiskasi:
— Otetaanko?
Mihail nyökkäsi vain päätään kehoittaen ottamaan.