— Hyvää päivää! Mitä on asiaa?
— Herran rouva lähetti minut niiden saappaitten takia.
— Mitä sitten saappaista?
— Niin, herra ei tarvitse enää saappaita. Hän on lähtenyt tästä elämästä.
— Mitä sinä puhut!
— Kun läksi teiltä, niin matkalla kuoli rekeen. Kun oli päästy kotiin ja tultiin auttamaan herraa pois reestä, makasi tämä kuolleena ja kankeana. Saimme hänet suurella vaivalla nostetuksi pois reestä. Rouva lähetti minut sitten tänne: — Sano suutarille, että herra, joka äskettäin kävi siellä ja jätti sinne nahkaa, ei enää tarvitse saappaita; saappaiden sijaan olisi kiireesti ommeltava tohvelipari ruumiille. Odota, kunnes tohvelit ovat valmiit, ja tuo ne mukanasi! Sen takia minä olen nyt tullut tänne ja odotan, kunnes tohvelit valmistuvat.
Mihail otti pöydältä tähteeksi jääneet nahkapalaset, kääri ne kokoon, otti myös valmiit tohvelit käteensä, löi niitä vastakkain, pyyhkäisi esiliinallaan ja antoi ne pojalle. Poika otti tohvelit ja sanoi:
— Hyvästi, mestari ja emäntä. Hyvästi!
Mistä ihmiset elävät — 3