— Tahtoisin vain pyytää vettä, Jumalan palvelijatar.
— Kukaan ei voi täällä antaa sinulle vettä. Meillä ei ole mitään annettavaa. Mene muualle!
Jelisei kysyi:
— Eikö täällä ole ketään tervettä, joka voisi siistiä sairaan naisen vuoteen?
— Ei ketään. Mies on ulkona pihalla kuolemassa, ja me täällä.
Kun poika näki vieraan, lakkasi hän itkemästä. Mutta kun hän kuuli vanhuksen puhuvan, alkoi hän jälleen nykiä tätä hihasta ja pyysi:
— Leipää, isoäiti, leipää!
Jelisei olisi kysynyt vanhukselta muutakin, mutta samassa tuli mies pihalta tupaan hoiperrellen kuin juopunut. Hän haparoi kädellään seinää ja aikoi istuutua penkille, mutta istuikin viereen ja kaatui lattialle. Hän ei yrittänytkään nousta, vaan alkoi puhua; hän puhui katkonaisesti ja veti henkeään joka sanan jälkeen.
— Taudin kourissa ollaan ja nälkäkin on. Lapsi tuossa kuolee nälkään.
Mies osoitti poikaa heikosti nyökäyttämällä päätään ja itki.