Otin kilpikonnan Miltonilta ja tarkastelin, miten sen selkä oli kirjailtu, minkälainen sen kilpi oli ja miten se vetäytyi kuoreensa. Kun pitelee sitä käsissään ja katsoo kuoren alle, niin näkee sen sisässä kuin kellarissa jotakin mustaa, elävää. Heitin kilpikonnan ruohikkoon ja läksin astumaan eteenpäin; mutta Milton ei halunnut sitä jättää, vaan kuljetti sitä yhä hampaissaan tullessaan minun perästäni. Äkkiä koira vingahti ja heitti sen irti. Kilpikonna oli pistänyt käpälän esiin ja raapinut sen suuta. Milton äkämystyi, alkoi haukkua, tarttui siihen taas hampaineen ja rupesi kantamaan. Komensin Miltonia laskemaan kilpikonnan maahan, mutta Milton ei kuullut minua. Otin siltä kilpikonnan ja viskasin menemään. Mutta Milton ei vaan jättänyt kilpikonnaa rauhaan. Se alkoi kaivaa kuoppaa sen viereen; kun kuoppa oli valmis, työnsi se käpälällään kilpikonnan siihen ja loi sen umpeen.
Kilpikonnat elävät sekä maalla että vedessä, aivan kuin tarhakäärmeet ja sammakot. Ne laskevat munansa maahan, mutta eivät niitä haudo; munat halkeavat itsestään samoin kuin kalan mäti, ja niistä puikahtaa ulos pieniä kilpikonnia. On teevadin kokoisia kilpikonnia ja myös suuria, kolmen kyynärän pituisia ja parikymmentä sentneriä painavia. Isot kilpikonnat elävät meressä.
Jokainen kilpikonna laskee keväisin sadoittain munia. Kilpi ei ole muuta kuin eläimen kylkiluut. Ihmisillä ja muilla eläimillä kylkiluut ovat erillään toisistaan, mutta kilpikonnalla ne ovat kasvaneet yhteen kuoreksi. Tärkein eroavaisuus on siinä, että kylkiluut kaikilla muilla eläimillä ovat ruumiin sisässä, lihan peittäminä, mutta kilpikonnalla ne ovat päälläpäin ja liha niiden alla.
VI
BULJKA JA SUSI.
Kun läksin Kaukasiasta, oli siellä vielä sota, ja yöllä oli vaarallista matkustaa ilman saattovartiostoa.
Aikomukseni oli lähteä matkaan mahdollisimman aikaisin aamulla, enkä sen vuoksi mennyt illalla ollenkaan levolle.
Ystäväni tuli sanomaan minulle jäähyväisiä, ja me istuimme koko illan ja koko yön majan edessä kylätien varrella.
Oli usvainen kuutamoyö ja niin valoisaa, että saattoi lukea, vaikka kuu olikin näkymättömänä.
Kuulimme äkkiä keskellä yötä porsaan vinkuvan vastapäätä olevassa pihassa.