Semjon otti lakin päästään ja istuutui penkille, ikäänkuin asiat olisivat olleet aivan kuin pitikin.
— No, Matrjona, etkö anna meille illallista?
Matrjona mutisi jotakin itsekseen. Hän seisoi liikkumatta uunin vieressä ja katseli päätään pudistellen milloin toista, milloin toista. Huomatessaan eukkonsa olevan huonolla tuulella ei Semjon ollut sitä ollenkaan näkevinään. Hän tarttui vierasta käteen ja sanoi: — Istuhan toki, veikkoseni, ruvetaan syömään.
Vieras istuutui penkille.
— Etkö olekaan tänään mitään keittänyt?
Matrjona suuttui.
— Keittänyt olen kyllä, vaikka en sinulle. Mistä ihmiset elävät — — Näytpä juoneen tolkkusikin. Läksit turkkia hakemaan ja tulet takaisin kauhtanattakin; tuot lisäksi vielä kotiin alastoman kulkurin. Ei minulla ole illallista tuollaisille juopporateille.
— Annapas olla, Matrjona, älä pauhaa tyhjää! Kysyhän ensin, kuka tämä mies on…
— Sano sinä, minne olet rahat hukannut?
Semjon otti kauhtanasta esiin setelin ja näytti sitä vaimolleen.