"Miten kaunis hän on"; hän vielä kerran lausui.
Hänen sydämmensä kiireisempi sykintä osoitti, miten suuresti egyptiläistytön näkö oli häneen vaikuttanut; mutta samalla kuitenkin nousivat hänen silmäinsä eteen toiset kasvot, nuoremmat ja yhtä kauniit, mutta lapsellisemmat ja hellemmät eivätkä niin kiihkoiset.
"Ester!" hän kuiskasi hymyillen. "Tähti, jota toivoin, on minulle lähetetty."
Hän palasi hitaasti telttaan.
Hänen elämänsä oli ollut täynnä huolia ja koston ajatuksia, jotka eivät olleet jättäneet mitään tilaa rakkaudelle. Olikohan tämä nyt onnellisen muutoksen alkua.
Mutta mistä päin tämä lumoava vaikutus tuli?
Ester oli antanut hänelle pikarin.
Samoin oli egyptiläinenkin tehnyt.
Ja molemmat olivat palmujen varjossa yht'aikaa johtuneet hänelle mieleen.
Kumpi oli oikea?