Käännyttyään oikealle saapui Ben-Hur galilealaisinensa nelikulmaiselle aukealle paikalle, jonka länsipuolella prokuraattorin palatsi oli. Kiihkoillen ihmisjoukko lainehti siinä edes takaisin. Joka silmä tähysti sulettua ovea, joka oli komean holvirakennuksen alla. Siinä seisoi toinen osasto legionalaisia.
Tungos oli niin suuri, ett'eivät galilealaiset olisi päässeet esiin, jos olisivat tahtoneetkin. He sen tähden pysähtyivät taemmaksi katselemaan, mitä tapahtuisi. Lähellä ovea näkyi joukon seassa välistä rabbinien turbaaneja levottomasti liikkuvan edes takaisin. Tuon tuostakin kuului huutoja: "Pilatus, jos olet meidän prokuraattorimme, niin näytä itsesi, tule ulos!"
Vihdoin astui mies, jonka kasvoilla hehkui suuttumuksen puna. Hän raivasi itselleen tietä väkijoukon lävitse ja sanoi kovalla äänellä:
"Täällä ei Israelilla ole mitään arvoa; tässä pyhässä kaupungissa meitä ei pidetä senkään vertaisina kuin koiria Roomassa."
"Mitä luulet? Aikooko hän tulla ulos?"
"Vai tulla ulos! Eikö hän ole jo kolmesti eittänyt?"
"Mitäs rabbinit aikovat tehdä?"
"Samaa kuin Caesareassa: viipyä täällä, kunnes heitä kuullaan."
"Hän ei toki uskaltane koskea temppelin varoihin", sanoi galilealainen.
"Kukapa tietää? Eivätkö roomalaiset ole häväisseet kaikkein pyhintäkin?
Onko mitään, johon roomalaiset eivät uskaltaisi koskea?"