Hetkisen kuluttua hän oli kadonnut yön pimeään.
Ben-Hur ryhtyi uneksien jatkamaan vartiatointansa.
V LUKU.
Airut ja hänen kuninkaansa.
Kolmantena matkapäivänä pitivät matkustajamme puolipäivän lepoa Jabbok-joella. He tapasivat rannalla majailemassa satakunta miestä, ja matkustajat tuskin ehtivät laskeutua maahan, kun eräs heistä astui heidän luoksensa tarjoamaan vettä, jota hän ruukusta kaatoi pikariin. He ottivat kiitollisesti vastaan miehen ystävällisyyden. Katsellessaan kamelia mies sanoi:
"Minä olen juuri paluumatkalla Jordanilta, jossa nyt on suuri ihmisjoukko koossa, mutta niin muhkeata eläintä kuin tämä minä en kuitenkaan nähnyt siellä. Jalo eläin tosiaankin. Saanko kysyä, mitä rotua se on?"
Baltasar tyydytti miehen uteliaisuutta ja kävi lepäämään, mutta
Ben-Hur, haluten tarkempia tietoja, kysyi:
"Missä paikassa joen varrella ihmiset ovat?"
"Betabarassa."
"Eihän siitä paikasta ennen ole tavallisesti yli kaalatettu", Ben-Hur vastasi, "enkä minä käsitä, miten se nyt yht'äkkiä on tullut niin suureksi kulkupaikaksi."