"Sinä löydät kuninkaan", sanoi Iras, laskien toisen kätensä hyväilevästi hänen päänsä päälle. "Sinä lähdet etsimään häntä ja palvelemaan häntä. Miekallasi saavutat häneltä runsaat palkinnot, ja hänen paras sotilaansa tulee minun sankarikseni."
Ben-Hur käänsi kasvonsa ylös päin ja näki Iraan kasvot aivan lähellä. Koko taivaan kannella ei sinä hetkenä yhtään tähteä loistanut niin kirkkaasti kuin nuo tytön silmät, vaikka yön pimeä niitä varjostikin. Ben-Hur nousi äkisti istumaan, syleili häntä ja suuteli kiihkeästi, sanoen: "Oi Iras, jos kuninkaalla on kruunuja antaa, niin yksi tulee minulle! Minä tuon sen sinulle ja panen tähän, juuri tähän paikkaan, jonka huulillani merkitsen. Sinä tulet kuningattareksi, minun kuningattarekseni, jonka vertaista kauneudelta ei ole koskaan ollut. Ja me olemme aina onnelliset."
"Ja lupaatko sinä kertoa minulle kaikki ja antaa minun auttaa itseäsi?" kysyi Iras.
Se jäähdytti Ben-Hurin hehkua.
"Eikö riitä, että minä rakastan sinua?"
"Täydellinen rakkaus vaatii täydellistä luottamusta. Mutta olkoon niinkin, kylläpähän opit tuntemaan minua paremmin."
Iras irroitti kätensä ja nousi.
"Sinä olet julma", sanoi Ben-Hur.
Iras mennessään pysähtyi kamelin eteen ja kosketti huulillansa sen otsaa.
"Oi sinä jaloin lajistasi, sinun rakkaudessasi ei ole mitään epäluuloisuutta."