Kahdeksas kirja.
"Ken oiskaan voinut häntä vastustaa?
Hän hurmas tuoksuen ambrosiaa?
Mun, vieden olentoni kultamaihin.
Siell' uinutti mun ruusulehdossa
Hän niinkuin rintalapsen kehdossa.
Näin entis-urallani seisahduin,
Kun aistein-tenhottareen ihastuin
Ja taivuin palvelemaan häntä."
Keats'in Endymion.
"Minä olen ylösnousemus ja elämä."
I LUKU.
Alkuselitys.
"Ester, Ester! käske palvelijan tuoda pikarissa raikasta vettä."
"Etkö tahdo enempää viiniä, isä?"
"Tuokoon sitte molempia."
Näin puheltiin kesähuoneessa Hurin vanhan palatsin katolla Jerusalemissa. Ester lausui pihan puolisen suoja-aidan ylitse käskyn alhaalla seisovalle palvelijalle. Samalla tuli toinen palvelija ylös katolle ja tervehti kunnioittavasti.