"Sinun olisi pitänyt olla armollinen itseäsi kohtaan, siten olisit myöskin ollut armollinen meille. Mihin me nyt pakenemme? Voi sinua, uskoton palvelija! Olihan Jumalan viha jo ennestäänkin kyllin raskaana meidän päällämme."
Tirza myöskin tuli nyt näkyviin, herättyään kovasta keskustelusta. Ei kynä taivu piirtämään hänen kuvaansa. Tuota puoli alastonta, suomuksista, ajettunutta ja puoli sokeata olentoa ei olisi kukaan voinut tuntea entiseksi lapsellisen puhtauden ja sulouden kuvaksi.
"Amrahko se on, äiti?"
Palvelija yritti lähestymään häntäkin.
"Seis, Amrah!" sanoi äiti käskevästi. "Minä kiellän sinua koskemasta häneen. Nouse ylös ja mene tiehesi, ennen kuin kukaan näkee sinua kaivolta. Mutta voi! johan unhotin, että sinun nyt täytyykin jäädä tänne osalliseksi meidän kohtaloomme. Nouse ylös, sanon minä!"
Amrah nousi polvilleen ja sanoi kädet ristissä:
"Oi hyvä emäntä, minä en ole petollinen enkä häijy, minä tuon hyviä sanomia."
"Judahistako?" kysyi leski uteliaasti.
"Minä tiedän ihmeellisen miehen, jolla on voima parantaa teidät. Hän sanoo vain sanan, ja sairaat paranevat, yksinpä kuolleetkin heräävät elämään. Minä tulin viemään teitä hänen luoksensa."
"Amrah parka!" Tirza säälitteli.