Herodeen muoto muuttui ja mietiskellessään hänen katseensa kääntyi pergamenttiin. Toiset, jotka katselivat häntä, tuskin hengittivät. Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Viimein hän kääntyi ja läksi pois huoneesta.
"Veljet", sanoi Hillel, "me saatamme poistua."
Kokous hajosi ja miehet läksivät pois ryhmittäin.
"Simeon", lausui Hillel vielä.
Viisikymmenvuotinen mies, joka kuitenkin vielä oli vilkas kuin nuorukainen, vastasi ja tuli hänen luoksensa.
"Ota, poikani, pyhä pergamentti ja kääri se varovasti kokoon."
Käsky täytettiin.
"Nyt anna minulle käsivartesi; minä lähden alas kantotuoliini."
Vahva mies pysähtyi. Vanhus tarttui lakastuneilla käsillään tarjottuun tukeen ja astua köpytteli ovea kohti.
Siten poistui suuren neuvoskunnan kuuluisa esimies poikansa Simeonin kanssa, joka sittemmin sai periä häneltä viisauden, opin ja viran.