* * * * *
Vielä myöhemmin samana iltana makasivat idästä tulleet tietäjät valveilla eräässä majatalon osastossa. Kivet, jotka heillä olivat päänalaisina, olivat niin korkeat, että he saattoivat katsella avonaisesta holvinkaaresta ulos tähtitaivaalle. Katsellessaan välkkyviä tähtiä he ajattelivat tämän jälkeen seuraavaa ilmestystä. Miten se oli tuleva? Mitä se oli oleva? Viimeinkin he nyt olivat Jerusalemissa; he olivat kaupungin portilla kyselleet etsittäväänsä; he olivat todistaneet hänen syntyneen; nyt oli vain enää löydettävä hänet, ja siinä he luottivat johtavaan henkeen. Ihmiset, jotka pitävät korviaan avoinna kuulemaan Jumalan ääntä tai odottavat merkkiä taivaasta, eivät voi nukkua. Heidän siten levätessään pysähtyi mies holvikaaren alle ja siten pimensi heidän makuuhuoneensa.
"Herätkää!" sanoi hän heille, "minulla on teille sanoma, jota ei käy viivytellä."
Miehet nousivat istualleen.
"Keltä?" kysyi egyptiläinen.
"Kuningas Herodeelta."
Joka mies tunsi väristystä koko ruumiissansa.
"Ettekö te ole majatalon hoitaja?" kysyi vielä Baltasar.
"Olen."
"Mitähän asiaa kuninkaalla on meille?"