"Mutta eihän se olisi toivottavaa", sanoi Liisa mielissään siitä, että sai tilaisuuden loistaa vähän tiedoillaan. "Mitähän siitäkin syntyisi, jos maailma alkaisi pyöriä nopeammin. Ajatelkaapas, maa tarvitsee kaksikymmentäneljä tuntia pyörähtääkseen —"
"Mitä sinä pyörähtämisestä puhut", sanoi herttuatar, "keittäjätär, pyöräytä sinä jokin kattila hänen päähänsä."
Liisa loi kauhistuneen silmäyksen keittäjättäreen nähdäkseen totteliko tämä, mutta keittäjätär hämmensi ahkerasti lientä eikä näyttänyt kuulevan mitään. Liisa uskalsi siis jatkaa edelleen: "Kaksikymmentäneljä tuntia kai, vai olisiko se kaksitoista? Minä…"
"Äh, älä vaivaa minua", sanoi herttuatar; "minä en ole milloinkaan sietänyt numeroita." Ja näin sanoen hän alkoi taas hyssyttää lastaan laulaen jonkinlaista kehtolaulua. Jokaisen säkeistön lopulla hän aimo lailla ravisti pienokaista:
"Kun pikku pentus aivastaa, niin häntä lyö ja toru: vain kiusantekoa kiljuvaa tuo pärske on ja poru."
Kuoro (johon keittäjätär ja kapalolapsi yhtyivät):
Vau Vau Vau
Päästyään toiseen säkeistöön herttuatar heitteli pienoista rajusti edestakaisin, ja lapsi raukka parkui niin että Liisa töin tuskin erotti sanat:
"Kun pentuseni aivastaa, ma häntä torun, hakkaan; näät ahmintaa ain' ahnastaa hän pippurinsa rakkaan."
Kuoro: