Samassa murmeli ravisti itseään ja alkoi unen pöpperössä laulaa ja lauloi laulamistaan, kunnes toiset nipistivät sitä niin että se taukosi.
"Mutta ajattelepas, tuskin olin lopettanut ensimmäisen värssyn", puheli hatuntekijä, "kun kuningatar syöksyy istuimeltaan ja huudahtaa: — Tuollainen laulu on ajan tappamista! Katkaiskaa hänen kaulansa!"
"Julmaa! Kauheata!" huudahti Liisa.
"Ja siitä päivin", jatkoi hatuntekijä surullisella äänellä, "ei aika tahdo tehdä mitään mielikseni! Nyt on kello aina vain viisi…"
Sukkela ajatus johtui Liisan mieleen. "Senkö vuoksi teillä on näin monta paria teekuppeja pöydällä?" kysyi hän.
"Juuri sen vuoksi", huoahti hatuntekijä, "on aina teeaika eikä ole ketään, joka pesisi kupit välillä."
"Te muutatte siis aina paikkaa, arvaan", sanoi Liisa.
"Niin juuri", vastasi hatuntekijä, "kun olemme käyttäneet yhdet kuppiparit, siirrymme seuraavaan paikkaan."
"Mutta miten sitten käy, kun tulette takaisin siihen mistä aloititte?" rohkeni Liisa kysyä.
"Eiköhän vaihdeta keskustelunaihetta", keskeytti höperö jänis haukotellen. "Minusta tämä alkaa tuntua pitkäpiimäiseltä. Minä ehdottaisin, että tämä nuori neiti kertoo meille jonkin tarinan."