"Niin kävikin", sanoi murmeli. "He tulivat hyvin sairaiksi."
Liisa koetti hetkisen kuvitella mielessään miltä tällainen eriskummallinen elämä tuntuisi, mutta se oli hänestä aivan liian ihmeellistä. Hän kysyi siis: "Mutta kuinka he saattoivat elää alhaalla kaivossa?"
"Ota vähän enemmän teetä", sanoi höperö jänis Liisalle.
"Vähänkö enemmän", sanoi Liisa loukkaantuneella äänellä. "Kuinka voisin ottaa enemmän, eihän minulla ole ollut tippaakaan kupissani koko aikana."
"Tarkoitat kai, ettet voi ottaa vähemmän", sanoi hatuntekijä, "on varsin helppoa ottaa enemmän kuin ei mitään."
"Ei kukaan kysynyt sinun ajatustasi", sanoi Liisa.
"Kukahan meistä nyt tekee henkilökohtaisia huomautuksia?" kysyi hatuntekijä voitonriemuisesti.
Liisa ei tietänyt kuinka tähän vastata. Hän otti siis vähän teetä ja voileivän ja kääntyi sitten murmelin puoleen uudistaen kysymyksensä: "Kuinka he saattoivat elää alhaalla kaivossa?"
Murmeli mietti taas jonkin minuutin ja vastasi sitten: "Se oli siirappikaivo."
"Sellaisia ei olekaan!" Liisa alkoi jo suuttua, mutta hatuntekijä ja höperö jänis varoittivat: "Hyss! Hyss!" ja murmeli murahti äreästi: "Ellet ole siivolla, saat itse kertoa tarinan loppuun."