"Ei, ei, ole niin hyvä ja jatka vain", sanoi Liisa nöyrästi. "En minä enää keskeytä. Voihan olla jokin siirappikaivo."
"Jokin, todellakin!" virkkoi murmeli äkäisesti. Se suostui kuitenkin jatkamaan tarinaansa. "Ja sitten nuo kolme pikku sisarta alkoivat opetella maalaamaan, ajatelkaapa —"
"Millä he maalasivat?" kysyi Liisa, joka peräti unohti äskeisen lupauksensa.
"Siirapilla", vastasi murmeli tällä kertaa miettimättä hetkeäkään.
"Minä tarvitsen puhtaan kupin", keskeytti hatuntekijä. "Muutetaan kaikki paikkaa."
Hän siirtyi paikaltaan; murmeli seurasi häntä, höperö jänis siirtyi murmelin paikalle, ja Liisan täytyi hyvin vastenmielisesti istua höperön jäniksen paikalle. Hatuntekijä oli ainoa, jolla oli jotain hyötyä tästä muutosta, ja Liisan paikka oli paljon huonompi kuin entinen. Höperö jänis oli näet juuri kaatanut kerma-astian lautaselleen.
Liisa ei uskaltanut enää suututtaa murmelia, sen tähden hän kysyi hyvin varovasti: "Mutta minä en oikein ymmärrä. Kuinka he saattoivat maalata siirapilla?"
"Voithan sinä maalata vesivärilläkin, miksi ei siis voisi maalata siirappivärillä, senkin hölmö", tiuskasi hatuntekijä.
Liisa ei ollut kuulevinaan hatuntekijän nenäkkyyttä, ja murmeli jatkoi haukotellen ja silmiään hieroen. Se alkoi näet käydä uniseksi.
"No niin, he oppivat maalaamaan ja maalasivat kaikenlaista, kaikkia kapineita jotka alkoivat m:llä."