"Heidän päänsä ovat poissa, teidän suosiollanne, armollinen majesteetti!" huusivat sotamiehet vastaukseksi.
"Hyvä!" kirkui kuningatar. "Osaatko pelata krokettia?"
Sotamiehet katselivat ääneti Liisaan, jota kysymys silminnähtävästi tarkoitti.
"Osaan!" huudahti Liisa.
"Tule mukaan sitten!" huusi kuningatar, ja Liisa yhtyi kulkueeseen aprikoiden ihmeissään mitä nyt seurasi.
"On — on sangen kaunis ilma!" puhui arka ääni hänen sivullaan. Hän huomasi kävelevänsä valkoisen kanin rinnalla, joka pelokkaasti katseli häntä kasvoihin.
"Sangen kaunis", vastasi Liisa. "Missä on herttuatar?"
"Hyss! Hyss!" virkkoi kani matalalla äänellä hätäisesti. Se katsahti arasti olkansa yli puhuessaan, kohosi varpailleen, nosti suunsa aivan Liisan korvan juureen ja kuiskasi: "Hänet on tuomittu kuolemaan."
"Mistä syystä?" kysyi Liisa.
"Sanoitko: miten sääli!" kysyi kani.