"Vallan niin, vallan niin", huokaisi aarnikotkakin vuorostaan ja molemmat eläimet kätkivät kasvot käpäliinsä.
"Ja montako tuntia luitte päivässä", kysyi Liisa nopeasti vaihtaakseen puheenaihetta.
"Ensimmäisenä päivänä kymmenen tuntia", sanoi valekilpikonna, "seuraavana yhdeksän ja niin edespäin."
"Sepä oli hassu lukujärjestys", huudahti Liisa kummissaan. Hetkisen kuluttua kysyi hän taas: "Yhdestoista päivä oli siis luopapäivä?"
"Tietysti", sanoi valekilpikonna.
"Ja mitä teitte kahdentenatoista päivänä?" uteli Liisa yhä.
"Riittää jo koulusta", keskeytti aarnikotka päättävästi. "Kerro hänelle nyt jotain leikistä."
Meriäyriäisen hyppy
Valekilpikonna huokasi syvään ja nosti toisen lämsänsä selkäpuolen silmilleen. Se katsoi Liisaan ja koetti puhua, mutta jonkin aikaa tukahduttivat huokaukset siltä äänen.
"Aivan kuin olisi saanut ruohon kurkkuunsa", sanoi aarnikotka. Ja sitten se alkoi koputtaa ja hakata toista selkään tarmonsa takaa. Viimein valekilpikonna pääsi ääneen, ja kyynelet poskia pitkin valuen se alkoi taas kertoa: