"Meriäyriäiset!" ulvoi aarnikotka ja kimmahti ylös ilmaan.
"— niin kauas merelle kuin voidaan —"
"Uidaan niiden jäljestä!" karjui aarnikotka.
"Heitetään kuperkeikkaa meressä!" huusi valekilpikonna keikahdellen hurjasti edestakaisin.
"Vaihdetaan taas meriäyriäisiä!" kiljui aarnikotka.
"Takaisin taas maalle päin, ja — siinä on koko ensimmäinen vuoro", sanoi valekilpikonna alentaen ääntänsä. Ja nyt molemmat eläimet, jotka tähän asti olivat hyppineet kuin hassut, istuutuivat äkkiä maahan sangen surullisina ja rauhallisina ja katsoivat Liisaan.
"Se on kai erinomaisen sievä tanssi", virkkoi Liisa arasti.
"Tahtoisitko nähdä pienen näytteen siitä?" kysyi valekilpikonna.
"Kovin mielelläni", vastasi Liisa.
"Koetetaanpa ensimmäistä vuoroa!" sanoi valekilpikonna aarnikotkalle.
"Voimme kyllä tanssia ilman meriäyriäisiä. Kumpi meistä laulaa?"