»Ei», sanoi d'Herbourg. »Mutta vanha herra Takma on rikas. Elly saa varmaankin häneltä jotain.»
»En ymmärrä, miten te voivat tulla toimeen», sanoi Ina.
»Ei heillä tule olemaan vähemmän kuin Lilyllä ja Fritsilläkään.»
»Mutta minä en ymmärrä, miten hekään tulevat toimeen!» heitti Ina vastaan.
»Siinä tapauksessa sinun olisi pitänyt hankkia tyttärellesi rikas mies!»
»Kuulehan», sanoi Ina, sulkien väsyneesti kauniit silmänsä, jotka olivat perineet Ijsselmondien kuuluisan kiillon, »ei huolita puhua raha-asioista. Olen väsynyt ja kyllästynyt niihin. Ja toisten ihmisten rahahuolet… eivät liikuta minua. En välitä vähääkään siitä, miten muut ihmiset tulevat toimeen… Mutta… luulenpa sittenkin, että isoäidillä on enemmän kuin mitä me aavistamme.»
»Minä tiedän suunnilleen miten paljon hänellä pitäisi olla», sanoi d'Herbourg. »Deelhof, asianajaja sanoi vastikään…»
»Kuinka paljon?» kysyi Ina kiihkeästi; ja väsyneet silmät alkoivat taas loistaa.
Mutta kun d'Herbourg näki tuskallisen ilmeen leviävän appensa kasvoille eikä tiennyt, johtuiko se ruumiillisesta vai sielullisesta kivusta, vatsakatarrista vai kiihtyneistä hermoista, niin hän vältti kysymyksen. Oli kuitenkin vaikea vaieta aivan äkkiä, vaikka isä näyttikin kiusaantuneelta, ja niinpä hän sanoi:
»Stefanie täti lienee varsin varakas.»