Hän ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada jäädä emäntänsä luo. Hän tahtoi levätä sohvalla.
Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa. Hänen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja hän huomasi naurettavat liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekivät. Hän ei ollut peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sekä varustautunut vakaviin tapahtumiin.
Lopuksi hän kuitenkin nukahti ja hänen viimeinen selvä ajatuksensa oli kiitollisuudentunne siitä, että kone jatkoi jyskytystään sellaisella lujalla päättäväisyydellä.
Kun oli muutettu suuntaa ja Sirdaren kulki länsietelään, katsoi kapteeni ilmapuntaria kerran puolessa tunnissa. Elohopea oli viimeisten kahdentoista tunnin kuluessa laskenut pari tuumaa. Tavattoman matala ilmanpaine aiheutti pilviä, jotka tekivät myrskyn tunnelman vielä vaikuttavammaksi.
Heti puolenyön jälkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkejä. Kello puoli yksi kävi kohoaminen huomattavaksi ja samalla kääntyi tuuli äkkiä länteen.
Kapteeni Ross hymyili väsyneesti. Hänen muotonsa valkeni. Hän napitti öljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja nyökkäsi hyväksyvästi.
"Hyvä on", huusi hän torveen alaperämiehelle. "Pitäkää sama suunta — etelä 15 länsi."
"Etelä 15 länsi, sir", huusi merimies vastaukseksi.
Kapteeni Ross söi muutamia voileipiä ja huuhtoi ne alas kylmällä teellä. Hän oli nälkäisempi kuin oli luullutkaan, sillä yhteentoista tuntiin ei hän ollut maistanut mitään. Hän tilasi puhetorvella lisää voileipiä sekä kahvia.
Sitten alkoi hän tutkia karttaa ja ensimmäinen upseeri ryhtyi samaan työhön. Molemmat miehet tarkastelivat sitä hiljaisuuden vallitessa.