Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykynään ja asetti sen eräälle pisteelle 14° N ja 112° Ö välille.
"Olemme näillä tienoin", sanoi hän.
Ensimmäinen upseeri myönsi ja sanoi:
"Ei mitään teille tänä yönä, sir."
"Ei yhtään mitään. Se on kuitenkin onni tällaisella ilmalla.
Päivänkoittoon voimme pitää niin kauas etelään kuin haluamme ja sitten
— — Miltä näytti ulkona kun tulitte sisään?"
"Hiukan paremmalta, arvelen."
"Olen käskenyt lisää virvokkeita. Ottakaamme pieni tähystys ennenkuin käymme käsiksi niihin."
Molemmat upseerit menivät myrskykannelle. Samalla hetkellä yritti tuuli pyyhkäistä merikorttihytin kannelta. Vahtiupseeri näki sen ja nyökkäsi. Ei hyödyttänyt koettaa puhua. Mutta ilma oli huomattavasti kirkkaampi.
Kaikki tuijottivat eteenpäin pimeyteen. He koettivat silmillään lävistää edessään olevaa verhoa. Äkkiä kuului edestä villi ulvonta. Nuo kolme miestä tuijottivat kauhistuneina suureen, mastottomaan kiinalaisdsonkkaan, joka pyöri avuttomana aivan laivan edessä.
Kapteeni juoksi ohjaushyttiin ja ilmaisi vilkkain elein, että suunta oli muutettava.