Vahtiupseeri asetti sähköosoittajan näyttämään "seis!" ja "takaisin täydellä koneella!" vetäen samalla vapaalla kädellään merkinantokädensijasta ja käheä varoitus saattoi tarjoilijat juosten kiiruhtamaan ilmaluukkuja sulkemaan. Ensimmäinen upseeri juoksi alatuulenpuoleiselle laidalle, sillä Sirdaren totteli silmänräpäyksessä peräsintä ja näytti selviytyvän dsonkasta kuin taikaiskulla.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, että dsonkka liukui ohi laivan käheän merkinannon vielä kaikuessa. Ensimmäinen upseeri, joka oli liittynyt päällikköönsä, katsoi dsonkkaraukkaa. He näkivät miehistön tarrautuneen korkealla esikannella olevaan vintturiin. Dsonkka oli lastattu tukeilla. Vaikkakin vettä täynnä, ei se voinut upota, jos vain pysyi koossa.
Mahtava laine heitti sen etemmäksi laivasta ja sinkautti sitten vastustamattomalla voimalla takaisin. Sirdaren oli juuri lopettamaisillaan käännöksen ja propelli pyöri ylhäällä ilmassa — sillä kolmas upseeri oli käskenyt täydellä vauhdilla eteenpäin! — kun kömpelö dsonkka antoi hirmuisen iskun Sirdarenin peräpuoleen, löi irti propellin ja särki peräsimen.
Kone jyskytti tavattomasti ennenkuin koneenkäyttäjä sai sen pysähtymään. Dsonkka katosi aaltoihin ja kaunis laiva, joka muutamia sekuntteja sitten oli ollut täynnä voimaa, kamppaili kuin haavoitettu Leviathan kostonhaluisen vihollisen käsissä.
Mutta rohkeat, taitavasti johdetut miehet ponnistivat voimiaan torjuakseen äärimmäisen onnettomuuden.
Nopeasti asetettiin etumastoon purje, ja meriankkuri laitettiin kuntoon heti kun huomattiin, ettei peräsin toiminut. Säännöllisin väliajoin laskettiin raketteja siinä heikossa toivossa, että ne herättäisivät jonkun muun laivan huomiota ja tämä seuraisi jäljestä sekä antaisi myrskyn lakattua apua.
Kun kapteeni oli varmistautunut siitä, ettei laiva ollut saanut vuotoa, vaan vahingot olivat ulkopuolella, avattiin varmuusovet ja matkustajat päästettiin salonkiin, säteilevään palatsiin, jossa ei huomannut jälkeäkään myrskystä eikä vaurioista.
Kapteeni Ross tuli itse sanomaan vaiteliaille miehille ja kalpeille naisille muutamia rauhoittavia sanoja. Hän kertoi heille totuudenmukaisesti mitä oli tapahtunut.
Tunnit kuluivat hitaasti. Kaikki olivat halukkaat pääsemään kannelle heittääkseen silmäyksen ulkona oleviin tuntemattomiin vaaroihin. Mutta kun se ei voinut tulla kysymykseen, istuvat he pöydän ympärille innokkaasti pohtimaan tilannetta.
Muutamat varovaiset sielut menivät hytteihinsä ottamaan ylleen arvoesineensä siltä varalta, että jotain odottamatonta vielä tapahtuisi. Toiset, rohkeammat, menivät sensijaan uudelleen levolle.