Sillä aikaa olivat kapteeni ja ensimmäinen upseeri ohjaushytissä, jossa he innokkaasti tutkivat merikortteja ja keskustelivat uudesta vaarasta, joka uhkaavana sukelsi heidän eteensä. Laiva oli ollut onnettomuuden sattuessa kaukana tavalliselta kulkuväylältään. He laskivat sen nyt kulkevan yhdentoista meripenikulman nopeudella tunnissa kohti tunnetun maailman vaarallisinta paikkaa, Kiinan meren eteläisintä osaa, joka oli täynnä lukemattomia kallioita, kiviä ja salakareja.
Ei ollut kuitenkaan tehtävissä mitään muuta, kuin niin huomaamatta kuin suinkin ryhtyä muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin ja luottaa sitten kohtaloon. Ankkurin heittäminen ja koetteleminen sen varassa kestää myrskyä ei heidän nykyisessä tilassaan voinut tulla kysymykseen.
Kello tuli kaksi, kolme, neljä. Puolen tunnin kuluttua koittaisi päivä. Ilmapuntari nousi nopeasti. Myrskyn keskus oli mennyt ohi. Jälellä olivat vain mahtavat laineet ja raivokas, mutta tasainen tuuli.
Kapteeni Ross astui kahdennenkymmenennen kerran ohjaushyttiin.
Hän näytti monta vuotta vanhemmalta. Hymyilevä, komea upseeri oli muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi mieheksi. Hän oli muuttunut yhdessä laivansa kanssa.
"On mahdotonta nähdä eteensä kahta jalkaa", uskoi hän lähimmälle miehelleen. "En ole koko elämässäni ollut näin huolissani. Jumalan kiitos, että yö lähenee loppuaan. Päivänkoitossa ehkä —".
Hänen viimeisissä sanoissaan oli rukousta ja toivoa. Mutta hänen vielä puhuessaan näytti laiva kohoavan ilmaan.
Silmänräpäystä myöhemmin kuului räiskettä ja rautojen katkeilemista.
Kaikki, jotka sattumalta eivät pitäneet lujasti kiinni, kaatuivat.
Kansi taipui, samalla kun aallot, jotka uudistuneella raivolla löivät
uutta estettä vastaan, tukahduttivat laskarien huudot.
Sirdaren oli lopettanut viimeisen retkensä. Nyt se oli rikkoutunut hylky. Se riippui karilla muutaman sekunnin. Silloin tarttui uusi laine suureen laivaan, kuljetti sitä jonkun matkaa ja paiskasi kallioihin. Sen selkä taittui. Se katkesi kahteen osaan. Molemmat osat kääntyivät ylösalaisin ja kaikki — mastot, savupiiput, veneet, ja jokainen elävä sielu joutui kuohuvaan vesi- ja vaahtopyörteeseen, joka heidät nielasi.