"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli.
"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti." Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet.
XIII.
Romantiikkaa ja todellisuutta.
Ne, jotka ovat oleskelleet troopillisissa maissa, tietävät kuumuuden olevan kovimmillaan kahden ja neljän välillä iltapäivällä. Syötyään tällä kertaa yksinkertaisen päivällisen esitti Jenks, että he asettaisivat öljykankaan siten, jotta saisivat molemmat suojaa aurinkoa vastaan ja voisivat samalla pitää silmällä vihollisen toimia. Iris auttoi öljykankaan asettamisessa.
Merimies, joka yhä piti kiinni periaatteistaan ja voitti janon tuottamat ensimmäiset tuskat, antoi luvan viimeisen vesivaraston käyttämiseen.
He istuivat kauan vaieten — melkein tunnin. Merimies mietti heidän asemaansa. Siitä, pitäisikö hindu lupauksensa, riippui tietysti paljon. Mies oli entinen sowar ja kokemuksesta intialaisen ratsurykmentin upseeri tiesi, kuinka tämä karannut rangaistusvanki kaipasi kotiseutuaan ja sotapalvelusta. Tällä hetkellä muhamettilainen todennäköisesti rukoili profeettaa avuksi, voidakseen palvella sahibia ja naista, jota tämä piti niin rakkaana, sillä kaikkitietävä ja -voipa Sirkar oli hyvin armollinen niitä alkuasukkaita kohtaan, jotka olivat vikansa tällä tavoin hyvittäneet.
Mutta mitä saattoi yksi mies niin hartaasti kuin halusikin, tehdä niin monien joukossa? Oli hyvin luultavaa, että muhamettilaisraukka menettäisi elämänsä ensi yönä, koettaessaan hankkia vuorelle vettä.
Lopuksi kysyi merimies itseltään, mitä mies oli tarkoittanut varoittaessaan heitä oikealla olevista puista ja "hiljaisesta kuolemasta", joka niistä tulisi. Hän oli juuri ryömimäisillään ylätasangon reunalle, kun Iris, joka oli myöskin ollut syventyneenä ajatuksiinsa, esti häntä.
"Odottakaa hiukan", sanoi tyttö. "Ei yksikään dyakeista rohkene tulla avoimelle paikalle ennen yön tuloa. Ja minulla on teille jotain sanottavaa."