"Anna minun maistaa ensiksi", sanoi hän.
Hindu oli kenties petollinen. Kummallisempia asioita oli tapahtunut.
Jospa veteen oli sekoitettu myrkkyä tai unijuomaa!
Hän vei pikarin huulilleen. Vesi maistui ummehtuneelta senvuoksi, että se oli nahkaleilissä, mutta muuten tuntui se olevan hyvää. Helpotuksesta huokaisten ojensi hän Irikselle pikarin ja hymyili sille sopimattomalle kiireelle, jolla tyttö tyhjensi sen.
"Juo itse ja anna minulle sitten hiukan lisää", pyysi tyttö.
"Ei enempää tällä kertaa, armollisin neiti. Muutamien minuuttien kuluttua saat lisää."
Juotuaan kumartui Jenks jälleen reunan yli ja huusi: "Koi hai!"
[Hei, siellä alhaalla!]
"Sahib!"
"Eikö kukaan ole seurannut teitä?"
"En usko, sahib. Mutta älkää puhuko niin kovaa; he ovat viekkaita kuin ketut. Teillä on portaat, teidän armonne, sanovat he. Ettekö tahtoisi tulla alas. Minulla olisi paljon puhuttavaa."
Iris ei tehnyt vastaväitteitä kun Jenks käänsi miehen sanat. Hän asetti vain sen ehdon, ettei Jenks saanut mennä pois portaiden luota. Merimies otti luonnollisesti mukaansa revolverin ja senlisäksi sorkkaraudan, erinomaisen hyvän ja hiljaisen aseen. Sitten laskeutui hän varovasti alas. Tullessaan lähemmäksi maata näki hän hindun olevan aseettoman ja tekevän syvän salaamin. Miesraukka näytti olevan hyvin halukas auttamaan.