Senjälkeen alkoivat he keskustelun, joka ei kiinnitä muiden mieltä, mutta heistä oli mitä ihastuttavinta.
Aika kului kunnes nouseva kuu valaisi valkoista hiekkaa vastaan kohoutuvan vuoren. Ja Jenks, joka tunsi tähdistä ajan, ilmoitti Irikselle puoliyön olevan käsissä.
He painuivat polvilleen ylätasangon reunalle innokkaina kuulemaan jokaisen pienimmänkin äänen. Mutta Sateenkaarisaarella oli hiljaista kuin haudassa.
Mutta yht'äkkiä kuului alhaalta käärmeen sihinä. Iris ei kiinnittänyt siihen huomiota, mutta Jenks, joka tiesi, ettei saarella ollut ainoatakaan matelijaa, kumartui yli reunan ja matki ääntä parhaansa mukaan. Hindu oli alhaalla.
"Sahib!"
Tyttö hypähti kuullessaan odottamattoman äänen, mutta Jenks vastasi tyynesti: "Niin."
"Nuora, sahib!"
Merimies laski nuoran. Siihen sidottiin jotain.
"Vetäkää, sahib!"
Jenks veti ylös nuoran, johon oli sidottu vedellä täytetty pukinnahka. Hän tyhjensi pikarista lämpimän, happamen viinin ja ojensi sitten tytölle tervetulleen, kylmän juoman, mutta muisti samalla jotain.