Sir Arthur ei ollut huomaamatta tapaa, jolla nämä kaksi puhuttelivat toisiaan eikä peittämätöntä rakkautta, joka loisti heidän silmistään, mutta mitä saattoi hän tehdä?
"Esityksenne on mainio", sanoi hän. "Laivan varusteiden joukossa on kenties jotain sopivia vaatteita Irikselle ja laivalla tapaa hän vanhan ystävän, jolla ei vielä tällä hetkellä ole aavistustakaan hänen löytymisestään. Lordi Ventnor on seurannut minua etsinnässäni. Hän luonnollisesti ihastuu."
Anstruther punastui, mutta Iris sanoi:
"Isä, minkävuoksi hän on mukana?"
"Niin, rakas lapseni, hän tunsi melkein yhtä suurta surua kuin minä."
"Mutta miksi? Miksi?"
"Onhan vain luonnollista, että sinun kihlattusi koetti kaikkensa pelastaakseen sinut."
"Kihlattuni —?"
"Niin, rakas lapsi. Sanontatapa ei ehkä sinun kannaltasi katsoen ole oikea. Mutta et kai ole unohtanut, että lordi Ventnor." —
"Rakas isä, kihlattuni on tässä! Me kihlauduimme kuoleman porteilla. En ole suostunut mihinkään lordi Ventnorin tarjouksiin. Hän on huono, kelvoton mies. Jos sinä tuntisit hänet, et asettaisi hänen nimeään yhteyteen minun nimeni kanssa. Vai kuinka, Robert?"