"Minä ja kaikki muut laivalla olijat emme siitä huolimatta lakkaa tuntemasta myötätuntoa kohtaanne. Mutta vaikka te olisitte karannut rangaistusvanki, ei kukaan voisi olla ihailematta teidän suurenmoista kykyänne ja rohkeuttanne taistelussa sellaista ylivoimaa vastaan. Meidän velvollisuutemme on selvä. Viemme teidät Singaporeen, jonne toisetkin epäilemättä heti tahtovat lähteä. Ilmoitan päällikölle mitä olette suvainneet meille kertoa. Silläaikaa tahdomme auttaa teitä kykymme mukaan."
Hyväksyvä mutina kuului ympäriltä.
"Saatan vain kiittää teitä!" vastasi Robert hieman epävarmalla äänellä.
"Ystävyytenne koskee minuun enemmän kuin vastoinkäyminen."
Sivulta kuului kahinaa ja parisilaispukuun ja -hattuun puettu nuori lady sai kaikkien vetämään henkeään.
"Oi, Robert, rakkaani, kuinka sinä saatoit? En todellakaan tuntenut sinua."
Iris tuijotti ihaillen Robertiin, joka maksoi katseen korkoineen.
"Saattaisiko ajatella, että vaatteet siihen määrin muuttavat naisen?" huudahti Anstruther nauraen.
"Sellainen ilkeä kohteliaisuus! Mutta tule nyt, rakas, sillä kapteeni Fitzroy ja lordi Ventnor ovat seuranneet isääni ja minua maihin. He haluavat, että näyttäisimme heille kaikki. Te suotte kai hänelle anteeksi", lisäsi Iris kääntyen ihastuttavasti hymyillen toisiin.
He lähtivät yhdessä.