Silläaikaa sanoi Anstruther Irikselle:
"Rakkahin, älä tee mitään viittauksia entiseen arvooni. En ole oikeutettu siihen, mutta Jumalan avulla saan sen kyllä takaisin."
"Sinä olet hyvin kaunis", sanoi Iris.
"Älä kiusaa minua. Se ei ole kauniisti tehty, kun kaikki nämä ihmiset katselevat meitä."
"Mutta tiedätkö, Robert, muistan, että nähdessäni sinut ensikerran, olit minusta tavattoman hienon näköinen tarjoilijaksi."
"Niin, minä olen aivan avuton — en voi edes nipistää käsivarttasi. Sivumennen sanoen, Iris, älä puhu lähipäivinä kenellekään kaivoksestamme."
"Miksikä en?"
"Se on vain oikku. — Tekisit minulle sillä mieliksi."
"Jos sinä tahdot niin, Robert, olen minä tyytyväinen."
Hän painoi tytön käsivartta, sillä he olivat liian lähellä noita kolmea herraa, niin ettei hän voinut sanoa mitään.