"Tahdon vain sanoa teille, Anstruther, että koska Iris on antanut teille sydämensä, en tahdo kieltää suostumustani hänen käteensä."
"Sinä rakas, vanha isä!"
Iris tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja suuteli häntä. Lordi Ventnor, joka kummasteli mikä tarkoitus tuolla hellyydenosoituksella oli, tuli heidän luokseen.
"Mitä on tapahtunut, miss Deane. Oletteko vasta nyt huomanneet mikä mainio isä teillä on?"
"Olisitte tuskin voineet keksiä parempaa selitystä", sanoi sir Arthur.
Hänen armonsa ei ollut oikein tyytyväinen. "Otaksun teidän vievän
Iriksen Smithin hotelliin?" sanoi hän.
Iris vastasi hänelle. "Niin. Isäni on juuri pyytänyt Robertin seuraaman meitä. Mihin te menette?"
"Tosiaankin!" sanoi lordi Ventnor. "Sir Arthur näyttää tehneen koko joukon päätöksiä viimeisen tunnin aikana."
"Niin", kuului laivanvarustajan tyyni vastaus. "Olen päättänyt jälellä olevien päivieni ajan ajatella pääasiallisesti tyttäreni onnea. Kaiken muun täytyy sen edestä väistyä."
Hänen armonsa kasvot tulivat keltaisiksi raivosta ja hän käänsi heille selkänsä ilman muuta.