"Hiiteen ehdot! Mutta kuinka se kuuluu?"
"Että sanotte minulle niiden toisten nimet, paitsi itseänne, joille olen kiitollisuudenvelassa."
"Ah, se on helppoa. Toiset ovat Fitzroy ja ensimmäinen luutnantti. Säilytimme asian pienen piirin tietona. Arvelimme teidän pitävän parhaiten siitä."
Anstruther hymyili ja puristi hänen kättään. Kun kaikki kävi ympäri, niin oli maailmassa vielä monta kunnon poikaa. Nuo kolme upseeria toimivat pelkästä hyväntahtoisuudesta. He auttoivat miestä, joka näytti aivan köyhtyneeltä ja pian saisi taistella uusia vaikeuksia vastaan kihlauksensa vuoksi tytön kanssa, joka näytti olevan paljon ylempänä häntä itseään. Ja kaikkein viimeksi saattoivat he ajatella, että heidän toverillinen lainansa tuottaisi heille enemmän kuin kaikki ne vuodet, jotka he olivat laivastossa palvelleet, sillä heidän viisikymmentä puntaansa oli joutunut tulevan miljoonanomistajan taskuun, joka oli varustettu sillä harvinaisella ominaisuudella, ettei unohtanut ystäviään köyhyyden päiviltä.
* * * * *
Kun Orient Singaporeen satamaan saapuessaan hiljensi vauhtia, tuli sir Arthur Deane kannelle tapaamaan Iristä.
"Ah, siinähän sinä olet", huudahti tyttö. "Aioin juuri tulla tapaamaan sinua. Sinä menetät mitä ihanimman näköalan, pelkkää viheriää, sinistä ja ruskeaa. Kiiruhda! Haluan että näet kaikki."
Ja hän veti isänsä mukanaan. Kappaleen matkaa toisistaan seisoivat lordi Ventnor ja Anstruther kaiteen yli kumartuneina. On turhaa mainita kumman luokse Iris vei isänsä.
"Tässä hän on, Robert", sanoi tyttö nauraen. "Luulen hänen olleen harmissaan senvuoksi, että kapteeni Fitzroy oli niin huomaavainen minulle. Mutta sinähän et välittänyt siitä rahtuakaan."
Molemmat miehet vilkaisivat toisiinsa ja hymyilivät.