Sitten heräsi kysymys mitä tehtäisiin vangittujen dyakkien kanssa.
"Jos teemme pienen mutkan ja laskemme heidät maihin Borneossa, hirtetään heidät heti eikä meillä ole enempää vaivaa", sanoi kapteeni Fitzroy. "Jos viemme ne Singaporeen, asetetaan heidät oikeuden eteen ja tuomitaan pakkotyöhön. Kumman teemme?"
Iris ratkaisi asian.
"En siedä ajatusta, että useampia ihmishenkiä uhrataan", sanoi hän. "Jos näitä miehiä kohdellaan armeliaasti ja heidät lähetetään rangaistuksensa kärsittyään kotiin, niin ehkä heidän kohtalonsa peloittaa toisia." Ja niin tuli asia ratkaistuksi.
* * * * *
Samana päivänä kun Orientin piti saapua Singaporeen, houkuteltiin
Iris jollain verukkeella ohjaushyttiin ja luutnantti Playdon vei
Robertin syrjään. Merimiehen suoruudella kävi hän suoraan asiaan.
"Muutamat meistä ovat keskustelleet teistä, mr Anstruther, emmekä me arvatenkaan erehdy otaksuessamme teillä olevan puutteen rahoista. Se tosiasia, että te otitte pestin tarjoilijana Sirdareniin, osoittaa, ettei teillä ole halua kääntyä avunpyynnöllä omaistenne puoleen. Mutta maihin päästessämme tulee teille vaikeuksia. Lyhyesti ja selvästi — olen saanut tehtäväkseni tarjota teille viidenkymmenen punnan lainan maksettavaksi takaisin milloin teille sopii."
Robert puristi huulensa yhteen. Ensi hetkellä ei hän löytänyt sanoja ilmaistakseen tunteitaan. Playdon pelkäsi loukanneensa häntä.
"Olisi ikävää, jos olisimme loukanneet teitä", sanoi hän epäröiden, "mutta luulimme tosiaan —"
"Olkaa hyvä älkääkä koettako pyyhkiä pois jalomielisten sanojenne vaikutusta", huudahti Anstruther. "Otan tarjouksenne vastaan kiitollisena — mutta yhdellä ehdolla."